LAULUNTUTKIMUS NYT!
Online-seminaari pe 9.10.2020 klo 10.00-16.15
Päivi Järviö
Ei-minkään merkityksellistyminen – Tauot laulajan kokemuksessa
Tarkasteluni kohteena on ei-mikään tai ainakin musiikintutkimuksessa ei-miksikään puhuttu: kuulijoiden hiljaisuutena tai katkoina havaitsemat hetket laulamisessa. Rajaan hengittämisen laajemmat tarkastelut toistaiseksi pois, joskin juuri sen alalla on viime vuosina tehty uusia polkuja avaavaa, perinteisestä anatomis-fysiologisesta lähestymistavasta poikkeavaa tutkimusta (mm. Berndtson 2018, Berndtson & Škof 2018, Górska 2016). Sen sijaan keskityn laulajan taukoihin toistaiseksi tarkentumattomassa 1600- tai 1700-luvun resitatiivifragmentissa. Kyse on siis hengittämisen erityistapauksesta.
Yksi klassisen laulutekniikan haasteista on toimivan ja mieluiten huomaamattoman, musiikin tekemistä haittaamattoman hengitystekniikan rakentaminen. Laulaja ei välttämättä havaitse taukoja, tai niillä ei ehkä koeta olevan mitään merkitystä. Niin kutsutussa retorisessa musiikissa (Haynes 2007) tauot kuitenkin ovat olennainen osa retoriikkaa, keskeinen ilmaisukeino ja myös jonkinlainen ilmaisun kannalta sopivan energian keräämisen paikka seuraavaa fraasia varten. Tarkastelen taukoja ja niiden kohdalla tapahtuvaa hengitystä tässä kehyksessä.
Tutkimus on täysin alkuvaiheissaan. Koska tarkoitukseni on julkaista aiheesta artikkeli Journal of Somaesthetics -julkaisun ”Somaesthetics and Phenomenology” -numerossa (2021), suuri osa alkuvaiheen työstäni koostuu soomaestetiikan riittävästä haltuunotosta, jotta numeron edellyttämä rinnastaminen olisi edes jossakin määrin mahdollista. Fenomenologian osalta pysyttelen Michel Henryn ajattelun puitteissa. Tarkasteltavan fragmentin osalta tarkasteluni asettuu kehollisen historiantutkimuksen ja historiallisten esittämiskäytäntöjen nykytulkintojen tutkimuksen, ja riippuen vastaanottajasta, mahdollisesti myös taiteellisen tutkimuksen kenttään.
Resitatiivin musiikin ja tekstin analyysin sijaan pyrin ensisijaisesti kiistämään taukojen ei-mikään -luonteen ja valaisemaan niiden, muusikko-laulajan kokemuksen kannalta ratkaisevaa merkitystä laulamisen työvälineenä ja kehollistuneen tulkinnan avaamisen paikkana.
